Niin monta tarinaa

NIIN MONTA TARINAA (Säv. ja San. Satu Ristola)

Niin monta tarinaa, joita kerrotaan. En niihin mene, enkä enää suostu kuulemaan. Ihmisarvoa ei määrä mikään titteli, sydän aito on ihmisyyden mittari, niin se vain on.

Niin monta tarinaa, mieli seputtaa. Se pelkoon tarttuu onnea ei pysty antamaan. Ainoastaan sisällä voi ääni sydämen, sakan seasta erottaa hyvyyden, niin se vain on.

On niin monta tarinaa, joita täällä kuulla saa. Harva sisällänsä totuutta kantaa. Onko kahleet luomat nuo, kenties mielen herran tuon joka mitä sattuu mieleeni lastaa.

Onko varmaa, että on tarinassa onni ? Vai onko pinta harhaa, että paljastuukin pommi !

Jos haluut nähdä muutoksen, niin täytyy ymmärtää, varjopuoli ihmisen ja alkaa elämään. Sydämellä selvät rajat piirrän varjoille, vaihdan kaistan parempaan, etten harhaile, niin se vain on.

Kannattaisi tarinoita kyseenalaistaa, ja luomuksia jotka ihmisyyttä hajottaa. Jos todellisuus ympärillä mielen hämärtää, on kuplan sisältä vaikea nähdä itseään, niin se vain on.

On niin monta tarinaa, joita täällä kuulla saa. Harva sisällänsä totuutta kantaa. Onko kahleet luomat nuo, kenties mielen herran tuon joka mitä sattuu mieleeni lastaa.

Onko varmaa, että on tarinassa onni ? Vai onko pinta harhaa, että paljastuukin pommi !