Näen rakkauden

NÄEN RAKKAUDEN (Säv. ja San. Satu Ristola) 

Kerran tein tämän laulun, sinun vuoksesi vain. Elämä niin kuin taulu, johon kuviot maalaan. Mustavalkoiset viivat, ovat haihtuneet pois. Värikylvyssä kuljen, täältä kanssasi pois.

Luokse aarniopuun ja autiosaaren, kauaksi viidakkoon. Luokse metsän ja rannan ja aaltojen pauhun sydämeen pesän teen. Katson tähtiä äärettömyyteen päällä kalliokielekkeen, näen vapauden kaikkeuden, näen rakkauden.

Voiko enempää pyytää, taikka ees ymmärtää, käsi kädessä tunnen, virta meitä yhdistää. Voiman ikuisen virtaan, josta avautuu tie, kuljen yhteistä siltaa, joka perille vie.

Luokse aarniopuun ja autiosaaren, kauaksi viidakkoon. Luokse metsän ja rannan ja aaltojen pauhun sydämeen pesän teen. Katson tähtiä äärettömyyteen päällä kalliokielekkeen, näen vapauden kaikkeuden, näen rakkauden.