Häkkilintu

HÄKKILINTU (Säv. ja San. Satu Ristola)

Niin kuin häkkilintu, elämänsä viettää voi, tietämättä koskaan miten häkistä pääsis pois. Näkemästä ulos, näkemästä hyvää, mikä polulla odottais. Sydämessä avain, silmissä vain toive "kumpa joku päästäis pois".

Silti toive kantaa, epätoivo kalvaa, ja maailma pelottaa. Olosuhteen haastaa, voi varjo suureks kasvaa, jos ei osaa erottaa. Täytyis olla vahva, täytyis olla rohkee ja sanoa itselleen. Minussa on kaikki, minussa on valo, siis katse vapauteen !

Vaikka vannois rakkauden nimeen! Voi tietämättään lyödä miekkansa kiveen. Ääni sydämen ja rohkeus liitoon. Uuden aamun synnyttää.

Ymmärryksen kautta, rehellisyys kohtaa, ja sydän löytää tien. Toiveesta saa voimaa, rakkauden kautta, uuteen alkuun kaiken vien. Katso tarkkaan lintu, minne aiot löytää ja väistä mustat maat, joissa synkkyys kalvaa päällä varjo harmaa, joka voi sua satuttaa.

Varo myöskin tietä, jossa egon ansat, näe naamioiden taa. Tunne sydämellä, mene niiden luokse, jotka aidosti rakastaa. Ota vastaan hyvä, luota suureen voimaan, jossa sydämen ääni soi, suuntaa katse valoon, tunne olet vapaa ja katso vapauteen !

Vaikka vannois rakkauden nimeen! Voi tietämättään lyödä miekkansa kiveen. Ääni sydämen ja rohkeus liitoon. Uuden aamun synnyttää.